Täällä se on! En näe sitä, mutta tiedän ja se riittää! Eikä kun rakastan kyllä luontoa ja useimmat öökkimöökitkin on ihan jees, mutta hervottoman kokoiset torakat ja minä, me ei vaan kuuluta yhteen.

 Eilen illalla myöhään, oikeastaan oli jo yö, olin mennyt aiemmin nukkumaan kun perhe jäi vielä katselemaan televisiota. Unen sekaan havahduin tyttäreni kiljaisuun ja sanoihin; "sä et saanut sitä, se on täällä vielä"... Jotenkin jo tuolloin tajusin, että puhuttiin torakasta, mutta aamulla kaivoin tiedon väkisin ulos mieheltäni, joka tietysti olisi halunnut pimittää sen minulta...:) ...Tietävät hysteriani kaikkia koppiksia kohtaan...

 Jari ei ollut saanut otusta illalla kiinni vaan öökki oli köpöttänyt sohvan alle. Eilen oli kuuma päivä, olen viettänyt aikaa PALJON Espanjassa, olen jokaisessa huushollissamme nähnyt näitä. Tiedän, että nämä isot torakat lentävät iltasella sisätiloihin varjoon mielellään, mutta kun mä INHOOON niitä!  Nyt istunkin jalat pöydällä ja harkitsen tarkkaan jokaisen liikkeeni... On tässä hyvääkin,,,en uskalla mennä keittiöön tiskaamaan, jääkööt isännälle....:)