keskiviikko, 15. kesäkuu 2016

Ostoksilla

Asunnon sijainti pienen kävelymatkan päässä Zenia Boulevardista, kohtuullisen kokoisesta ostosparatiisista ei ole ollenkaan huono asia... 

   DSCN5975.jpg

             Hiukan saattoi lähteä mopo keulimaan Primarkissa, kun tuo matkatavaroiden määrä nyt kuitenkin on rajallinen...      Pienoinen hullunkiilto silmissä napsin kaupassa vaatetta ostoskoriin sen paremmin sovittamatta, joten yllätys oli melkoinen kun ainoastaan yksi vaatteista osottautui sopimattomaksi... No esikolle on tuliainen jo hommattu:) 

      Näissä paikallisissa vaatekaupoissa ketuttaa kun tällaiselle hiukan isommalle xl tätskylle ei tahdo löytyä sopivaa vaatetta ollenkaan, mutta nytpä  onnisti;) 

...Kotona huomasin, että en tullut ostaneeksi minkään sortin paitoja, joten pakkohan tuolla on piipahtaa jonain päivänä uudelleen, mutta tällä kertaa katsastan muidenkin kauppojen valikoimaa...

tiistai, 14. kesäkuu 2016

Torakka iik!

Täällä se on! En näe sitä, mutta tiedän ja se riittää! Eikä kun rakastan kyllä luontoa ja useimmat öökkimöökitkin on ihan jees, mutta hervottoman kokoiset torakat ja minä, me ei vaan kuuluta yhteen.

 Eilen illalla myöhään, oikeastaan oli jo yö, olin mennyt aiemmin nukkumaan kun perhe jäi vielä katselemaan televisiota. Unen sekaan havahduin tyttäreni kiljaisuun ja sanoihin; "sä et saanut sitä, se on täällä vielä"... Jotenkin jo tuolloin tajusin, että puhuttiin torakasta, mutta aamulla kaivoin tiedon väkisin ulos mieheltäni, joka tietysti olisi halunnut pimittää sen minulta...:) ...Tietävät hysteriani kaikkia koppiksia kohtaan...

 Jari ei ollut saanut otusta illalla kiinni vaan öökki oli köpöttänyt sohvan alle. Eilen oli kuuma päivä, olen viettänyt aikaa PALJON Espanjassa, olen jokaisessa huushollissamme nähnyt näitä. Tiedän, että nämä isot torakat lentävät iltasella sisätiloihin varjoon mielellään, mutta kun mä INHOOON niitä!  Nyt istunkin jalat pöydällä ja harkitsen tarkkaan jokaisen liikkeeni... On tässä hyvääkin,,,en uskalla mennä keittiöön tiskaamaan, jääkööt isännälle....:)

      

maanantai, 13. kesäkuu 2016

Täällä taas

 

2008 pakkasimme kimpsut ja kampsut ja lähdimme kahden pienen nassukan kanssa viettämään miehen vuorotteluvuotta Espanjaan. Paikkakunnaksi valikoitui Torrevieja niinkin eksoottisesti, että kirjoitimme googlen hakuun "vuokra-asunto" Espanja ja Torreviejaahan se ensimmäiseksi pukkasi,,,tosin asuntomme oli naapurissa Orihuela Costan puolella. 

 Asuntomme tuolloinen sijainti ei ollut lapsiperheelle paras mahdollinen. Itse kämppä oli rauhallinen kuin mikä, mutta lähimmät ruokapaikat ja rannalle pääsy  kaksosten rattaillamme, jotka eivät ilman taittamista mahtuneet noihin vievän kävelysillan päälle tekivät oleiluun haastetta. ...Keskustassa, pääkadun varrella  ruokailessa oli mielenkiintoista  samalla tarkkailla ilotyttöjä työssään ...  Siinä ne seisoivat vastapäätä rivissä autotien varrella ja bongailivat kyytejä...vastaappa siinä kolme vuotiaan kysymyksiin "Mitä noi tädit tossa tekee"? ...Onneksi Pojalla on dyspraksia, eikä paljon puhellut.

 Tuolloisen leirintäalueen, (joka sijaitsi samaisessa risteyksessä, kuin ylityssilta ja ravintolat ) kulmat olivat täynnä roskaa ja mahtui sinne sekaan yksi kissan raatokin, jota kukaan ei korjannut koskaan pois. Orihuela kuukausiemme aikana seurasimme kissanraadon mätänemisasteita aikalailla tarkkaan...

  Tuolloin vuonna 2008 kirjottelimme blogia matkastamme ja jossakin kohtaa funtsimme, että eivät nämä ole meidän kulmia ja tuon jälkeen olemmekin majoittuneet aina Torreviejan puolelle likeelle La Matan rantoja, mutta viime vuonna satuimme ajelemaan Orihuelassa ja paikka oli muuttunut noista ajoista niin paljon, että pitihän tämä nähdä uudelleen. :)

          Vanhojen aikojen kunniaksi piti herättää Unot epsanjassa uudelleen henkiin. Tällä kertaa täällä elellään vain kuukausi, mutta meidät tuntien, siihen mahtuu paljon;)

                    Ihanaa olla täällä taas!

DSCN5949.jpg